Haitallisesta suorittamisesta hyväksyvään läsnäoloon

Maailma ja mielen päällä pyörivät huolet saavat monen sairastumaan. Haitallinen suorittaminen kumpuaa osaksi niistä arvoista, joita yhteiskuntamme arvostaa. Osaksi myös siitä, ettei välttämättä ole kytköstä omiin tunteisiin. On helppoa lähteä tehokkuuden kierteeseen mukaan, mutta pysähtymistä, lepoa ja hyvinvointia ei voi suorittaa. Kipeitä tunteita ei voi kieltää loputtomiin.

 

Suorittamisen rooli

Joskus suoritusmoodi on ihmiselle selviytymiskeino. Omaa riittämättömyyttä on helppoa paeta tekemiseen. Joskus haitallisesta suorittamisesta tulee niin itsestäänselvyys, ettei sen äärelle vauhdissa kykene enää edes pysähtymään. Haitallinen suorittaminen uuvuttaa, koska jäljelle ei jää tilaa tunteille, eikä inhimillisyydelle. 

Järki ja listat tekemättömistä töistä saavat aikaan tunteettomia robotteja. Mitä kauemmaksi omista tunteistaan irtaantuu, sitä kovemmin ne vyöryävät jossain vaiheessa päälle.

Kontrollista irtipäästäminen voi pelottaa todella paljon. Kielletäänhän meitä jokaisessa kanavassa ja pienestä pitäen mitätöimään omia tunteita.

Miehille opetetaan jatkuvasti kelpaavuutta saavutusten kautta. Onneksi myös olen saanut ohjata tunnetaitojen kanssa vastakkaisen sukupuolen edustajia. Itkeminen on terveintä koskaan ja välittämisen näyttäminen ja siitä kertominen!

 

 

Suorittamisesta irtipäästäminen ei ole suoritus

En ole tavannut ketään ohjattavaa, jolle suorittamisesta irtipäästäminen olisi kerta heitolla ollut onnistunut suunnan vaihdos. Mikään ei ole kuitenkaan palkitsevampaa kuin oman itsensä kanssa sinut oleminen – myöskin ohjattavien kokemusten palautteiden perusteella.

Sitä varten on tutkittava itseään ja pysähdyttävä. Välillä moneenkin kertaan. Vaikka sitä ei millään tavalla arvosteta – ihmisestä ei saa konetta tänään, eikä huomenna. Olen ollut jo pitkään sitä mieltä, että uupuneissa on tämän yhteiskunnan mahdollisuus muutokseen. 

 

 

Kontrollista irtipäästäminen

Kontrollista irtipäästäminen saattaa pelottaa, mutta eniten se luo vapautta ja vahvistaa kytköstä omaan itseen ja omiin tunteisiin. Tietoisesti läsnäoleminen parantaa omien tunteiden tunnistamista, vahvistaa itsetuntemusta ja auttaa palautumaan. Jos palautumiskeinoja ei ole koskaan kokeillut, kontrollin menettäminen voi pelottaa ja paljon.

 

Uuvuin itse aiemmin. Kahdesti. Yritin myös suorittaa uupumista, kuten varmasti aikalailla jokainen tehosuorittaja. Ja onneksi siinä kävi niin, jotta en ole samalla tiellä enää. Oman kehon ja tunteiden äärelle pysähtyminen oli aiemmin taito, jota en osannut. Kontrolloin kehoa tai saavutuksia… ja jossain vaiheessa tuli piste, kun mikään ei tuntunut enää miltään. Tekemisestä on opittava nauttimaan ja on opittava rajaamaan työtään. Väli flow-tilan kokemisen ja haitallisen suorittamisen välillä on hiuksenhieno. Ja välissä on tunteet, joiden kanssa nautitaan myös itse tekemisestä.

 

 

Tunnista tunteesi

Omien tunteiden tunnistaminen, niiden hyväksyvä kohtaaminen ja tarkasteleminen ja ylimääräisestä tunnetaakasta vapautuminen vaati kauan aikaa, lukuisia harjoittelukertoja – ja pelon kohtaamista. Sitä, että uskalsin pysähtyä kehoni äärelle ja kohdata surua ja kipeitä tunteita. Tunteet kun asuvat kehossa ja ilmenevät kehollisesti jatkuvasti ja ovat oleellinen osa omaa hyvinvointia.

Herkkyys ja yhteys ovat onneksi aina palautettavissa, eivätkä katoa mihinkään. Sieltä lähtee voima, yhteys muihin ja itseensä tutustumiseen. Ennen kaikkea läsnä elämiseen. Tunteita voi oppia käsittelemään ja kohtaamaan. Niitä voi työstää monella eri tavalla. Siksi laitoin tähän postaukseen loppuun mukaan sinulle yhden hyvän harjoituksen.

 

Voit kokeilla seuraavaa harjoitusta, kun haluat oppia tunteiden tunnistamista: 

 

1 . Kohtaa kipeä tunne. Oli kyseessä suru, häpeä, inho tai epämääräinen henkinen kipu. 

Vaikka kuinka tekisi mieli kieltää tunteita tai paeta, ole rohkea ja kohtaa tämä hetki. Tee se itsesi vuoksi. 

On inhimillistä selitellä ja analysoida asioita. On osa ihmisyyttä paeta haavoittuvuuttaan. Silti mikään, eikä kukaan ota askelta puolestasi. Lupaan sinulle, että se kannattaa ja kantaa. (Tämä on myös loistava työkalu opetella tunnistamaan omia tunnetilojaan.) Jos aiemmin olet paennut sydänsuruja, ne kirpaisevat ja kovaa nyt ne kohdatessasi. Viha, pettymykset ja ahdistus tuntuvat. Anna niille tilaa tuntua. 

Mikään tunne ei ole pysyvä. Ei mikään. Tunteet ovat aina vieraina hetken aikaa. Salli tunteen tulla. Anna sen olla osa itseäsi. Ole miten päin, missä vain ja miten tahansa. Älä pura tunteen tuomaa levottomuutta tekemiseen. Anna itsesi olla ja ottaa tunne vastaan. Itke, jos itkettää. Anna surun purkautua.

Vaikka kuinka mielesi pyrkisi kritiikkiin tai itsesi syyllistämiseen – keskity puhtaasti tunteeseen. Vain sinä ja tunne. Tunnehuippu kestää jonkin aikaa, mutta se vetäytyy myös pois. 

 

 2.    Ystävysty tunteen kanssa. Ajattele sitä opettajana älä vihollisena.

Mitä tunne haluaa kertoa? Kertooko tunne jostain toistuvasta kaavasta elämässäsi? Anna tunteelle empatiaa ja ymmärrystä. Tunnustele mikä tarina tunteen takana on ja mitä se sinulle haluaa juuri nyt kertoa. (Tämä kohta kehittää erityisesti itsetuntemustasi. Kun sallit itsellesi luvan olla haavoittuvainen, annat luvan itsellesi olla inhimillinen.)

Tunteeseen ei ole tarkoitus takertua. Ainoastaan ottaa se vastaan ja katsoa etäältä. Mitä useammin tämän askeleen otat, rohkaistut entisestään ja syvennät rakkautta itseäsi kohtaan! 

 

3. Keskustele tunteen kanssa.

Ajattele kipeää kokemusta, tunnetta tai haavaa kuin se olisi osa sisäistä pientä lastasi. Ota itse aikuisen rooli ja mieti mitä sisäinen lapsi kivun kanssa kaipaa juuri nyt eniten. Kokeeko lapsi pelkoa, häpeää, vaillejäämistä? Ole utelias ja kykene katsomaan kipeän hetken taakse. Löydät vastauksen varmasti, kun vaihdat näkökulmaa aikuisen rooliin siirtyessäsi. 

 

4. Ole empaattinen itsellesi.

Löysitkö pelkoa? Oletko antanut jonkun ylittää rajasi?

Etkö ole uskaltanut sanoa ei, vaikka olisit syvällä sisimmässäsi halunnut? Oletko jäänyt vaille jotain, jonka nyt ymmärrät? Mitä se on?

Olisitko kaivannut enemmän huomioiduksi tulemista? 

Pelkäätkö jonkun reaktiota, koska haluat luopua jostain ja ahdistut tämän takia?

Vaikka kuinka kivun kohtaaminen sattuu, neljäskin askel saattaa tehdä todella kipeää. Kasvu on aina kipeää. Jos sinusta tuntui, että kaipaat elämääsi jotain muuta, uskalla tehdä muutos. Uskalla kuunnella itseäsi ja arvojasi. Et voi olla oma itsesi, jos et elä itsesi mukaan. Joskus se on luopumista, joskus vaatimista, joskus taas täytyy uskaltaa pyytää apua. 

 

5. Kiitä itseäsi.

Anna helpotuksen vallata kehosi ja mielesi. Rohkeus on päätös ja nyt olet ollut rohkea kohdatessasi, kuunnellessasi ja etenkin tutkinnan jälkeen kasvanut. 

Mitä uudempi menetelmä on, sitä kipeämpi askel. 

Mitä kipeämmät askeleet, sitä syvemmät huokaisut helpotukseen. Olet ansainnut askelien ottamisen jälkeen rakkautta. Tee jotain, mitä rakastat ♡

Lue myös:

Armollisuus itseäsi kohtaan on jo sinussa

Lempeämpi sinä itsekritiikin äärellä

♡ Veera Jahn

Oliko artikkeli sinulle hyödyllinen? Jaa se myös tuttavillesi:

Share on facebook
Share on twitter
Share on pinterest
Share on linkedin
Share on whatsapp
Share on email

Kommentoi

Table of Contents